Sisällysluettelo |
Liimauksen voi tehdä kontakti- tai epoksiliimalla sekä puuliimaa käytettäessä puristamalla. Nämä ohjeet on kuitenkin tarkoitettu silitysrautatekniikalle ja PVAc- liimalle.
Viilun hankinnassa on syytä pitää muutamia asioita mielessä:
- Viilun on syytä olla riittävän leveää, jota ei tarvitse saumata. Saumaaminen on vähän kokeneemmillekin hankalaa. Anneissa vaadittava leveys on 28cm+ työvarat. Sentin työvarat molemmille puolille riittänee mainiosti.
- Mitä pidempisyistä puu on, sitä helpommin se halkeaa silitettäessä sitä kiinni kaiuttimeen. Erittäin helposti halkeavia puulajeja ovat kokemuksen perusteella ainakin koivu, pyökki, leppä ja aivan erityisesti saarni joka sopiikin paremmin sytykkeeksi kuin viilutukseen.
- Viilun määrää ei kannata laskea suoraan neliöissä, vaan laskea vaadittavien viilun palojen yhteismitta ja laskea kunnolla työvaraa! Viilu on yleensä melko edullista, joten määrässä ei kannata kovin paljoa säästellä. Lisäksi on huomioitava, että viilua myydään vain täysinä, n. 3m pitkinä arkkeina.
Viilua on saatavilla ainakin Herttoniemen puukeskuksesta, Turun viilukeskuksesta ja Hollolan viilu ja laminaatti OY:stä.
Viilu asetetaan tasaiselle alustalle ja leikataan mattoveitsellä viivoitinta tms. vasten usealla viilolla poikki. Tässä pitää olla tarkkana, ettei katkaise liian rankalla kädellä, koska viilu halkeaa helposti ja hommassa joutuu nesteeseen.
Muistakaa myös leikata viiluun työvaroja. 5-10cm päihin olisi aika minimi.
Liiman levitys käy helpoiten vaahtomuovitelalla. Suositeltavin liima on Kiilto 66, periaatteessa muutkin PVAc- liimat käy, mutta eivät kokemuksen perusteella toimi niin hyvin kuin kiillon liima. Muistisääntöjä:
- Liimaa tulee levittää huolellisesti etenkin laidoille.
- Sahatut levyn päät imee liimaa enemmän.
- Liimaa ei kannata levittää turhaan liikaa. Koteloon läpikuultavan valkoinen kerros, viiluun vähemmän. Liika liima viilussa saa aikaan, että sävytteet ei imeydy kunnolla ja sävytetystä pinnasta tulee epätasainen.
- Liiman levityksen jälkeen viilut alkavat usein käpertymään. Tähän avuksi voi suihkuttaa suihkepullolla VÄHÄN vettä vastapuolelle.
Tämä vaihe aiheuttaa usein eniten ihmetystä. Todellakin liiman annetaan kuivua pintaan. Seuraavaan vaiheeseen voi siirtyä kun liima tuntuu kovettuneelta ja on valkoinen väri on kadonnut. Aikaa kuluu noin 10-15min.
Raudan lämpötila **
- Viilu asetellaan haluttuun kohtaan kotelon päälle.
- Liikutaan raudan kanssa keskeltä laitoja kohti. Saa painaa ihan tosissaankin.
- VAROTAAN lämmittämästä viilua kerralla liikaa, jotta viilu ei halkeaisi!!!
- Reunat tulee silittää huolella, mutta samalla kannattaa varoa, ettei turhalla rasituksella halkaise viilua.
- Viilun tarttuvuuden voi tarkistaa hankaamalla sormea viilun pinnalla, irtioleva viilu "kohisee" enemmän.
Viilun ylimäärät on helpointa poistaa tasausjyrsimellä. Kannattaa ajaa siten, että kaiutin on jyrsimen ja sinun välissä. Näin jyrsin on helpointa hallita. Kannattaa varoa, ettei kallista jyrsinta siten, että leikkaisi vahingossa palan kotelosta. Jyrsintä ei myöskään kannata painaa kovin voimakkaasti koteloa vaste, koska laakeri jättää helposti painaumajäljen, jonka poishionta on paskamainen homma. Lopuksi viimeistellään viilu hiomalla se kotelon reunan kanssa tasaan.
Järjestyksellä ei ole kovin suurta väliä, mutta itse teen etulevyn aina viimeisenä, jotta siitä tulisi mahdollisimma hyvä.
Kotelon reiät kannattaa tehdä vasta viilutuksen jälkeen. Se vaan on näin.
Reiät tehdään pylväsporalla ja harppiterällä. Terät on valmiiksi säädetty(kannattaa toki tarkistaa). Reikien mitoitus kaiuttimeen ja pieni kolo piikillä kannattaa tehdä. Sitten kaiutin poralle ja työntämään. Viilun läpi kannattaa porata varovasti, jotta mahdollisesti huonosti kiinnittynyt viilu ei repeytyisi. Huomatkaa reflarin reikää tehdessänne, että se tulee varmasti oikeaan kohtaan, eli likimain diskantin taakse.
Naparuuvien reiät tehdään 5mm puuporalla. Diskantille tarvitsee tehdä myös upotus ja kolot liittimille. Valmiiksi säädetty terä upotusta varten löytyy pajalta. Kolot kannattaa tehdä pistosahalla.
Hionnan voi tehdä käsin tai koneella. Mitä sileämmäksi jaksaa hioa, aina parempi. Pitää aina muistaa, ettei kuitenkaa hio 0,6mm paksua viilua puhki. Myös reunoissa kannattaa varoa, ette revi mahdollisesti heikosti kiinnittynyttä viilua irti.
Vahalla käsiteltäviin kaiuttimiin riittää karkeus 240. Lakattaviin kaiuttimiin suositellaan vähintään 320 karkeutta, mielellään hienommalla, 600 itsellä normaalikarkeus.
Lakkaukseen en puutu. Useampi kerros on aina parempi. Välihiontoja ei kannata unohtaa.
Vahaus kannattaa suorittaa kahteen kertaa. Purkissa hyvät ohjeet. Vanhan t-paidan(uusikin toki kelpaa:)) pala paras väline levitykseen.